Nera 11.10.2009 - 11.2.2010

Rakas Nera olisi täyttänyt tänään 3 vuotta.
Ikävä on suuri ja pohjaton <3

Sonja

Talvisia kuvia.

Käytiin eilen nauttimassa aurinkoisesta pakkaspäivästä järven jäällä. Renja oli iloinen kun sai juosta vapaana ja leikkiä lumessa.

Sonja & Renja

Talvessa.

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Renjan vuosi alkoi tukevasti sängyn alla. Annoin Renjan olla siellä, jos kerran tunsi olonsa paukutteluaikana turvallisemmaksi. Ulkona käytiin vain pissalla haukkumassa ja sit kiireesti takas sisälle sängyn alle. Kyllä se sieltä välillä poiskin tuli, joten olin suht tyytyväinen ekaan vuoden vaihteeseen Renjan kanssa. Tästä on hyvä jatkaa.

Renja sai joululahjaksi ihanan vaaleanpunaisen pehmolelupossun. Ainakin mun mielestä se on ihana, mut Renjan mielestä se on lapsi, jota pitää helliä ja hoitaa. Renja aloitti siis vuoden valeraskaudella. Yksi ilta ihmettelin et minne se koira on oikeen kadonnut kun ei sängyn allakaan sitä näkynyt. Sitten huomasin pienet nappisilmät mun farkkukasojen takaa. Renja oli tehnyt vaatekaapin alimmalle hyllylle oman pesän. Siellä Renja hoiteli lapsiaan, vaaleanpunaista possua ja sinistä siiliä. Kun Renja alkoi kanneskelemaan "lapsia" vinkuen pitkin kämppää totesin et nyt saa riittää ja niin tuli sosiaalitäti ja vei Renjan lapset vaatekomeroon. Lapset voivat hyvin vaatekomerossa, mutta nuorella äidillä oli niistä tuon yhden illan ajan hirveä huoli. Renja pyöri koko ajan jaloissa vaatien lapsiaan takaisin. Sosiaalitäti oli kuitenkin tiukka eikä lapsia saatu takaisin. Niin loppui valeraskaus. Onneksi.

Renja ei enää muuten hinaa ollenkaan hihnan perässä vaan kävelee kiltisti edessä. Mutta nyt on alkanut itsepäisyys pyrkiä vähän pintaan. Alkaa olla tuo luoksetulo vain toiveajattelua. Eräänä päivänä olin viemässä Renjaa vanhemmille hoitoon ja päästin sen autosta ulos tultaessa irti, niinkuin aina. Tähän asti Renja on juossut suorinta tietä vanhempien ovelle ja jäänyt odottamaan milloin joku avaa oven. Tällä kertaa ei kuitenkaan niin käynyt. Renja kyllä juoksi ja lujaa juoksikin, muttei ovelle vaan suoraan siitä ohi vanhempien naapurin pihalle. Ja tietenkin haukkumaan sitä naapuria. Voin sanoa, et oli aika työn ja tuskan takana saada koira takaisin sieltä. Kait se ilmoitti et vieras ihminen reviirillä, ainoona erona et naapurin piha ei ole meidän reviiriä. Veljen kanssa sit huudeskeltiin ja yritettiin ottaa koiraa kiinni. Onneksi lopulta saatiin kiinni karkuri. Pahoittelut naapurille ja suoraapäätä naamapunaisena ja kurkkukäheenä sisälle, koira kainalossa. Että tästä lähtien ei Renjan tartte enää haaveilla autosta ovelle juoksemisesta, ei ainakaan ilman hihnaa. 

Ei sitten ilmottauduttu mihinkään koirakouluun täksi kevääksi. Vaik hyvää varmaan tekis jos oltais ilmottauduttu, mut omien aikataulu ongelmien takia jätin väliin. Lisäksi ollaan käyty se tokon alkeiskurssi jo kaks kertaa, joten ajattelin et jos Renjan kanssa tsempattais ja yritettäis itse hioa liikkeet puhtaiks, jotta päästäis sit seuraalle kurssille. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi...

Hyvää alkanutta vuotta 2012!

-Sonja & Renja-

Rauhallista Joulunaikaa!

Kylläpä aika kiitää. On ollut kovin kiireistä koko syksyn ajan ja jäänyt tänä bloggailukin hieman vähemmälle. Yritän kuitenkin suht säännöllisesti tänne kirjoitella. Ensilumi satoi tänne 6.12. Renja tuntui olevan siitä kovin iloinen. Pyöriskeli "lumihangessa" (just ja just 2cm lunta) ja yritti ottaa kiinni taivaalta putoavia lumihiutaleita. Hassu hauva :) Lenkeillä Renja näyttää olevan iloinen ja innokas, mikä saa hihnan toiseen päähänkin hymyn suupieleen.

Meillä on vähän ollut ongelmia lenkeillä siitä, että Renja on mieluummin kävellyt meidän takana kuin edessä. Ollaan nyt väkisin vedetty Renja aina eteen kävelemään ja alkaa näyttämään että uusi lenkilläkävelypaikka saa hieman jalansijaa. Kun koira kulkee vain takana on sitä kauhean vaikea kontrolloida ja pari läheltä piti tilannetta sai huomaamaan nopeasti ongelman. Mutta vaatinee vielä paljon harjoittelua, että Renja ymmärtää et halutaan sen olevan edessä eikä takana. En tiedä miksi Renja mieluummin kävelee takanani kuin edessä. Yleensähän koirat luonnostaa tuppaavat kulkemaan edessä ja enemmän ongelmia syntyy vetämisestä. Meillä ei ole koskaan ollut ongelmaa vetämisen kanssa, kun ei Renjalla ole mitään hinkua olla ekana. Kun päästän Renjan vapaaksi niin silloinkin se hetken juostuaan tuppaa tulemaan mun lähelle kävelemään, yleensä kantapäihin kiinni. Onkohan se sitten niin arka, että kokee turvallisemmaksi olla vasta toisena tulilinjassa vai mikä on? Luulisi, että olisi kivaa olla vapaana ja juosta siellä missä haluaa eikä hinata mussa kiinni?

Tokon alkeet kurssi loppui viime kuun lopussa ja nyt ollaan koirakouluttomia, ainakin toistaiseksi. Helmikuussa alkaisi samassa koulussa uudet kurssit, mutta en oikeen tiedä jatkaisinko siellä vai kokeilisinko jotain toista koulua. Me kun luultavasti ei päästäisi vielä tokon jatko-ryhmään ja tokon alkeen ollaan käyty jo kahdesti, että varsinaisesti siellä ei mitään uutta tulisi. Ei siinä, että Renja osaisi kaikkia liikkeitä vielä kunnolla, mutta lähinnä se, että mulla on nyt itsellä kaikki narut käsissä siitä miten nuo alkeisliikkeet kuulusi opettaa. Jos saan opetettua liikkeet kuntoon Renjalle ennen helmikuuta niin voi olla että sitten haettaisiin tuohon jatkoryhmään, mutta katsotaan nyt miten tässä ehtii.

4.12 käytiin Helsingin messukeskuksessa Voittaja 2011 näyttelyssä. Renja ei tosin ollut mukana, vaan tyytyväisenä mummolassa hoidossa. Mittelikehissä käytiin katselemassa koiria ja tervehtimässä tuttuja. Olipa kiva nähdä teitä kaikkia! Mittelit tuntuivat kyllä tosi isoilta meidän Renjaan verrattuna. Renja on meidän pikkumittelimme <3 Näyttelystä tuli tietenkin hankittua kasseittain herkkuja ja leluja Renjalle, joten kyllä sen nyt kelpaa!

Tehtiin pari viikkoa sitten elämysreissu kun matkustettiin Renjan kanssa junassa 5min matka. Piti käydä töissä hoitamassa yksi nopea asia niin päätin ottaa Renjan mukaan. Kyllä se junareissu oli pelottava Renjan mielestä. Raukka ihan tosissaan tärisi kun mennessä jouduttiin eteisessä matkustamaan. Eteisessä kun kuuluu paljon kaikkia outoja ääniä. Takaisin tullessa oli tyhjempi juna, joten päästiin vaunuun istumaan. Silloinkin Renja tärisi vähän, mutta takaisin matka meni menomatkaa paremmin. Katseltiin Renjan kanssa ikkunasta ulos ja se jotenkin rauhoitti koiraa. Kai se tuumi, että vähän samanlainen vehje tämä kuin autokin, kun sieltäkin voi samallalailla katsella ikkunasta ulos. Olin hyvin tyytyväinen pikkureissuumme. Eniten pelkäsin, että Renja alkaisi haukkumaan ja etten saisi sitä hiljaiseksi, mutta hyvin meni, eikä haukuttu :) Täytynee ottaa taas jossain vaiheessa uusiksi junalla matkustaminen.

Renja on muuten hieman laihdutuskuurilla, mikä on hiukka koomista, koska meillä on koko Renjan ajan ollut ongelmana, ettei se syö tarpeeksi. Nyt on ilmeisesti loppunut syömättömyys tai sitten ollaan vihdoin löydetty ruoka joka maittaa. Jokatapauksessa ruoka on maittanut niin, että koiran kylkiluut ovat hiljalleen jääneet piiloon. Nyt sitten täytyisi saada ne takaisin esiin. Toisaalta olen oikeastaan vain tyytyväinen siitä, että koira ylipäätään syö. Ei se ruoka määrän vähentäminen niin vaikea ole kuin saada ruokahaluton koira syömään.

Tänään kuitenkin nautitaan kaikki hyvistä ruuista, lahjoista ja joulusta :)

Rauhallista Joulunaikaa kaikille!

-Sonja-

Hyvää ensimmäistä adventtia.

Syksyisiä tunnelmia.

Käytiin Renjan kanssa silmälääkärillä. Silmät on todettu tällä hetkellä terveiksi, mutta kesäll äviimeistään pitää mennä uudelleen silmätarkastukseen PRA-riskin takia. Renjan silmästä poistettiin myös yksi pitkä sinnikkäs karva, joka oli reilun kuukauden päivät oleillut siellä eikä ollut suostunut pois lähtemään. Kotiin viemiseksi saatiin suolaliuosta, jolla tulevaisuudessa saadaan sinnikäät karvat pois Renjan silmistä. Olen tosi iloinen, että Renja on ainakin tällä hetkellä terveeksi todettu, mutta samanaikaisesti pelottaa tulevaisuus. Välillä sitä toivoo, että omistaisi kristallipallon jolla voisi nähdä tulevaisuuteen.

Viime viikkolla vietettiin Renjan kanssa oikein perinteinen syysloma mökkeilemällä. Renja taisi vähän liiankin tottua rentoon maalaiselämään. Nyt sitten opetellaan taas kaupungissa elämiseen. Mökkipäivät kuluivat Renjalla oikein mukavasti. Ensimmäiseksi aamulla haukuttiin kaikkia niitä ääniä, joita mökillä kuului (ei kuulu kovin monia). Aamuhaukkumisen jälkeen lähdettiin käymään verkoilla. Mikäpä sen parempi laivakoiranominaisuus kuin haukkua keskellä järveä airoille (ties koko järven seutu et me oltiin liikkeellä). Päivällisen jälkeen katseltiin rannalta järvellepäin ja haukuttiin tuulta. Illalla pimeän saavuttua oli hyvä haukkua kaikkea mikä voisi olla haukkumisen arvoista, vaikka oma auto (jos se vaikka olisi muuttunut yön pimeydessä möröksi). Ja jos energiaa vielä jäi niin sisällä oli hyvä haukkua valon heijastamille kuville ikkunoissa. Että Renja otti kyllä ilon irti koko lomasta! Käytiin me myös haukkumisten välillä metsässä sienestämässä. Siellä Renja sai juosta sydämensä kyllyydestä, mikä oli vähän tarkoituskin. Ei jaksanut koira sitten reuhkata niin paljoa illemmalla. Yhdellä sienireissulla jouduttiin hieman vetisempiin maisemiin ja piti hyppiä jatkuvasti isojen ojien yli. Renja pienenä ei tietenkään aina päässyt yli. Pari kertaa otti hirmuiset loikat ja pääs yli, kerran ojensin Antille Renjan ojan toiselta puolelta, kerran Antti heitti koiran sammalmättäälle ojan toiselle puolelle (kun oli niin iso oja ettei Renja yksin päässyt yli eikä mekään pystytty ojentamaan koiraa toisillemme) ja kerran Renja unohti hypätä ja otti soisen kylvyn. Tulikin tosi pehmeä turkki siitä kylvystä, että terveysvaikutteisia turvekylpyjä voi suositella koirillekin :) Yritin opettaa Renjaa etsimään mulle suppiksia, mutta ei päästy yhteisymmärrykseen suppiksista (eikä kyllä etsimisestäkään). Renja kun pisteli poskeensa suppikset hetki kun yritin näyttää sille, et tällaisiä voisit etsiä.

Renjan juoksut loppuivat vihdoin ja sunnuntaina olisi tarkoitus suunnata taas koirakoululle. Neljä kertaa ehti jäädä väliin ja pelottaa et kuinka pihalla me ollaan kaikesta. Sunnuntaina se sit selviää!

-Sonja-

 Renja possunkorvaa pureskelemassa mökillä.

 "Renja Leijonanharja" eli Renja karvanlähdön jälkeen tuulen tuivertamana.

(harja, häntä ja pussihousut ovat ainoat missä on kunnon pitkää karvaa)

Alimittainen saksanhaukkukoira.

Renja huonokarvanlaatu paljastuikin parin päivän päästä kunnon karvanlähdöksi ja karvanlähtö taas edelsi juoksua. Eli nyt meillä on karvaton juoksuinen koira. Hulluinta on se, että edellisestä juoksusta on noin 3 kuukautta aikaa. Täytyy tarkkailla miten tilanne kehittyy. Vähän on liian usein juoksuja Renjalla.

Kuultiin kasvattajalta ikävä uutinen Renjaan liittyen. Renja kuuluu pentueeseen, jolla on erittäin voimakas taipumus sairastua PRA:n eli verkkokalvon surkastumiseen. Sairauteen ei ole parannuskeinoa vaan se johtaa lopulta koiran sokeutumiseen. Pahinta on vain odotella miten Renjan käy. Toivotaan, että tällä kertaa onni olisi matkassa mukana. Siltikin pelkään Renjan puolesta. Yritän elää päivä kerrallaan ja nauttia joka hetkestä, mutta välillä pelko syö sisintä todella voimakkaasti. Tulee uudelleen mieleen Neran ja pelottaa, että tässä käy lopulta samallalailla. Varasin myös viikon päähän Renjalle silmälääkärin.

Syötettiin viikko Renjalle raakaruokaa. Hyvin maistui ja ruuan kanssa ei ollut ongelmia yhtenäkään päivänä. Kuppi tyhjeni joka päivä ahnaasti. Sunnuntaina annoin sitten taas nappulaa, joka jäi vääjäämättä kuppiin. Uloste löyseni raakaruokinnasta ja puolet viikosta se oli aivan löysää ja limaista, mutta vähän heräsi epäilys että olisiko vatsaisuus johtunut alkavista juoksuista enemmän kuin ruokinnasta. Viimeksi juoksujen aikaan Renja pissaili ja kakkaili tosi useasti ja yleensä sisälle. Samaa oli havaittavissa nytkin ja muistelen hämärästi, että viimeksi olisi myös ollut löysällä vatsa. Jatketaan varmaan tämä viikko vielä raakaruuan antamista Renjalle ja katsotaan kovettuuko kakka yhtään. 

Renja on ihan superhaukkuherkkä tällä hetkellä. Pelkään, et kohta saadaan valitusta naapureilta kun koira räkyttää jokaista ääntä jonka kuulee kerrostalosta kantautuvan. Luulen, että voisi johtua jotenkin juoksuihin mut toisaalta Renja on myös muutenkin alkanut näyttää haukkuherkempiä puolia itsestään koko ajan. Mä olen ihan hukassa kun en tiedä miten saisin koiran lopettamaan hissin haukkumisen. Oon yrittänyt kehua aina kun on hiljaa, mut toisaalta en voi antaa iltamyöhään räksyttää vapaasti ja odottaa, et hiljenee itsestään ja kehua sitten. Renja haukkuu myös ikkunasta näkyvää lipputangossa heiluvaa lippu ja naapuritalon setää joka tulee parvekkeelle lukemaan lehtiä. Ja meillä on sentää sälekaihtimet ikkunoissa (auki tosin). Luulisi, että ne jonkin  verran estävät näkyvyyttä ulospäin. Ei tiedetä kuitenkaan, et haukkuuko Renja yksin ollenssaan mitään, koska oon usein kotiin tullessani paukutellut hissin ovea ja postiluukkua mut sisältä ei ole kuulunut yhtän mitään. Toisaalta en tiedä tunnistaako Renja mun askeleet ja on siksi hiljaa. Yritetään kuitenkin pitää naapurisopua yllä ja saada koira jotenkin hiljenemään tulevaisuudessakin. Kaipa tässä joku päivä keksitään kikkakonstikolmonen :)

-Sonja-