perjantai 3. kesäkuuta 2011

Helatorstainen mätsäri 2.6.2011

Vietettiin kauniista ja aurinkoisesta helatorstaista muutama tunti mätsärissä. Ei mennyt tälläkään kertaa esiintyminen yhtään paremmin, päinvastoin tuli oikea pohjanoteeraus esiintyminen. Renja ei kiinnostanut oikeastaan mikään. Vähän toki piti haukkua lapsille, jotka juoksi suoraan meidän "leirin" ohitse, mutta siinäpä se suurin energia olikin. Tällä kertaa pennut oli jaettu kahteen ryhmään; 5-9kk ja 9-12kk. Meidän ryhmässä (eli siinä junnuryhmässä) oli yhteensä 17 koiraa. Oltiin numero 15 ja jouduttiin vikaan kehään, jossa arvosteltiin kolme viimeistä koiraa yhtäaikaa. Renjan kanssa on ollut vaikeaa olla kehissä jossa on paljon muita koiria, joten hirvitti vähän kun kahden sijaan meitä olikin kolme. Renjaa ei tällä kertaa kiinnostanut niinkään muut koirat, vaan lähinnä Antti, joka istui kehän laidalla. Edes minä ja mun herkulliset nakin ja juuston palaset eivät saaneet Renjan päätä kääntymään vaan veto oli koko ajan Anttiin päin. Renja ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt vastaavaa, joten luulen, että kyse oli täydellistä tylsistymisestä ja väsymisestä - kaipausta päästä koko tapahtumasta pois. Esitä siinä, sitten koiraa, joka ei ota minkäänlaista kontaktia vaikka kuinka hypit ja huutelet siinä. Arvasinkin, että me ollaan sen oman kehämme ainoa sininen. Koska oltiin viimisessä arvostelukehässä oli sinisten kehä heti meidän jälkeen. Nappasin äkkiä Antilta vinkupallon mukaan ja juoksin takaisin kehään. Tilanne oli itselleni mitä kammottavin, sillä Renjaan oli ihan mahdotonta saada kontaktia. Sitä kun ei kiinnostanut niin turhaan siinä vinguttelin palloa ja heiluttelin nakkeja. Mikään ei tehonnut koiraan. Itse en pystynyt keskittymään tuomariin tai muuhun ympäristöön olenkaan, kun koko energiani meni koiran jonkinlaiseen kasassa pitämiseen. Eli siis lähinnä estämiseen, ettei Renja juokse Antin luo joka sekunnilla, sillä sinne se nokka osoitteli koko ajan. Tajusin, jossain vaiheessa, että sinisten kärkinelikköä muodostettiin ja mietin, et ollankaankohan me Renjan kanssa viel edes mukana. Siinä vaiheessa tajusin kun tuomari julisti kolmanneksi tulleen ja käski erään koiran ja meidän juosta kehää vielä kerran ympäri, että mehän päästään Renjan kanssa palkinnoille! No ei se kehässä juokseminen mennyt yhtään paremmin kuin mikään muukaan koko päivänä. Tuomari ilmoitti, että Renja peitsaa ja sen takia ykköspaikka taisi mennäkin sivusuun. Noh kakkoseksi tultiin, olihan sekin jotain! Ekaa kertaa palkintopallilla, vaikkakin sinisten kehässä :) 

Pohdin mitkä asiat johtivat pieleen menneeseen näyttelykertaan tai oikeastaan jo toiseen sellaseen ja päädyin siihen, että meillä on olleet kontaktiharjoitukset tosi vähissä, mikä näkyy siinä, ettei Renja ota hyvää kontaktia ohjaajaan. Jotenkin kun on ollut tosi hyvä kontakti Renjalla niin on unohtunut harjoitella sitä ja se näkyy selvästikin huonoina näyttelykertoina, joissa kontakti olisi ehdottoman tärkeää. Nyt Renjan kanssa harjoitellaan uudelleen kontaktia ohjaajaan, ihan alusta asti. Palautellaan mieleen jo kertaalleen opitut asiat ja toivotaan, että seuraavassa mätsärissä kontakti olisi parempi. Hyviä kokemuksia nuo mätsärit kuitenkin ovat ja jokaisen mätsärin jälkeen ymmärtää enemmän Renjan käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa ja sitä mitä itsepitäisi tehdä paremmin. Koiran vikahan huono kontakti ei ole vaan minun, kun en ohjaajana osaa näyttää tarpeeksi hyvin mitä haluaisin Renjan tekevän. Nyt ei olekaan mätsäreitä ihan lähitulevaisuudessa, joten on hyvin aikaa harjoitella :)

Palkintoposeeraus
 
-Sonja

torstai 2. kesäkuuta 2011

Match show 29.5.2011

Oltiin Renjan kanssa onnea kokeilemassa mätsärissä. Ja siis enemmänkin se onnea oli kuin osaamista, koska Renja oli ihan omissa maailmoissaan melkoin koko ajan. Ensimmäinen kehä meni tosi hyvin ja saatiin punainen nauha. Jatkokehät menikin ihan plörinäksi. Renja ei ollut ollenkaan kiinnostunut minusta ja touhusi omiaan, enkä saanut oikeastaan minkäänlaista kontaktia koiraan ennen kuin kilpailu oli ohitse. Osallistujia oli taas jonkin verran eli 35 alle 12kk ikäisissä pennuissa. Harmittihan se, että meni huonosti, mutta kokemus oli kuitenkin hyvä. Ongelmaksi on muodostunut se, että Renja ei rauhoitu millään koko mätsärin aikana. Ollaan sitten kehässä tai omaa vuoroa odottelemassa. Enemmänkin Renjan aika menee haukkuessa kaikenlaisia ääniä. Viime mätsärissä haukuttiin koko 3h ajan. Renja sinnikkäästi vastasi jokaikiseen haukkuun, joita näyttelyssä kuuli ja voin sanoa, että kyllähän niitä kuului. Lopussa koiralla alkoi lähteä ääni kun oli haukkunut niin paljon. Eipä ole siis ihme, ettei keskittymistä riittänytkään kehään asti. Noh kokemus on tärkeintä. Helatorstaina olisi seuraava mätsäri, joten sinne siis suunnataan taas (ja toivottavasti ei haukkumaan).



-Sonja