torstai 11. lokakuuta 2012

Nera 11.10.2009 - 11.2.2010

Rakas Nera olisi täyttänyt tänään 3 vuotta.
Ikävä on suuri ja pohjaton <3

Sonja

perjantai 10. helmikuuta 2012

Talvisia kuvia.

Käytiin eilen nauttimassa aurinkoisesta pakkaspäivästä järven jäällä. Renja oli iloinen kun sai juosta vapaana ja leikkiä lumessa.

Sonja & Renja



lauantai 28. tammikuuta 2012

Talvessa.

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Renjan vuosi alkoi tukevasti sängyn alla. Annoin Renjan olla siellä, jos kerran tunsi olonsa paukutteluaikana turvallisemmaksi. Ulkona käytiin vain pissalla haukkumassa ja sit kiireesti takas sisälle sängyn alle. Kyllä se sieltä välillä poiskin tuli, joten olin suht tyytyväinen ekaan vuoden vaihteeseen Renjan kanssa. Tästä on hyvä jatkaa.

Renja sai joululahjaksi ihanan vaaleanpunaisen pehmolelupossun. Ainakin mun mielestä se on ihana, mut Renjan mielestä se on lapsi, jota pitää helliä ja hoitaa. Renja aloitti siis vuoden valeraskaudella. Yksi ilta ihmettelin et minne se koira on oikeen kadonnut kun ei sängyn allakaan sitä näkynyt. Sitten huomasin pienet nappisilmät mun farkkukasojen takaa. Renja oli tehnyt vaatekaapin alimmalle hyllylle oman pesän. Siellä Renja hoiteli lapsiaan, vaaleanpunaista possua ja sinistä siiliä. Kun Renja alkoi kanneskelemaan "lapsia" vinkuen pitkin kämppää totesin et nyt saa riittää ja niin tuli sosiaalitäti ja vei Renjan lapset vaatekomeroon. Lapset voivat hyvin vaatekomerossa, mutta nuorella äidillä oli niistä tuon yhden illan ajan hirveä huoli. Renja pyöri koko ajan jaloissa vaatien lapsiaan takaisin. Sosiaalitäti oli kuitenkin tiukka eikä lapsia saatu takaisin. Niin loppui valeraskaus. Onneksi.

Renja ei enää muuten hinaa ollenkaan hihnan perässä vaan kävelee kiltisti edessä. Mutta nyt on alkanut itsepäisyys pyrkiä vähän pintaan. Alkaa olla tuo luoksetulo vain toiveajattelua. Eräänä päivänä olin viemässä Renjaa vanhemmille hoitoon ja päästin sen autosta ulos tultaessa irti, niinkuin aina. Tähän asti Renja on juossut suorinta tietä vanhempien ovelle ja jäänyt odottamaan milloin joku avaa oven. Tällä kertaa ei kuitenkaan niin käynyt. Renja kyllä juoksi ja lujaa juoksikin, muttei ovelle vaan suoraan siitä ohi vanhempien naapurin pihalle. Ja tietenkin haukkumaan sitä naapuria. Voin sanoa, et oli aika työn ja tuskan takana saada koira takaisin sieltä. Kait se ilmoitti et vieras ihminen reviirillä, ainoona erona et naapurin piha ei ole meidän reviiriä. Veljen kanssa sit huudeskeltiin ja yritettiin ottaa koiraa kiinni. Onneksi lopulta saatiin kiinni karkuri. Pahoittelut naapurille ja suoraapäätä naamapunaisena ja kurkkukäheenä sisälle, koira kainalossa. Että tästä lähtien ei Renjan tartte enää haaveilla autosta ovelle juoksemisesta, ei ainakaan ilman hihnaa. 

Ei sitten ilmottauduttu mihinkään koirakouluun täksi kevääksi. Vaik hyvää varmaan tekis jos oltais ilmottauduttu, mut omien aikataulu ongelmien takia jätin väliin. Lisäksi ollaan käyty se tokon alkeiskurssi jo kaks kertaa, joten ajattelin et jos Renjan kanssa tsempattais ja yritettäis itse hioa liikkeet puhtaiks, jotta päästäis sit seuraalle kurssille. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi...

Hyvää alkanutta vuotta 2012!

-Sonja & Renja-