maanantai 10. lokakuuta 2011

Alimittainen saksanhaukkukoira.

Renja huonokarvanlaatu paljastuikin parin päivän päästä kunnon karvanlähdöksi ja karvanlähtö taas edelsi juoksua. Eli nyt meillä on karvaton juoksuinen koira. Hulluinta on se, että edellisestä juoksusta on noin 3 kuukautta aikaa. Täytyy tarkkailla miten tilanne kehittyy. Vähän on liian usein juoksuja Renjalla.

Kuultiin kasvattajalta ikävä uutinen Renjaan liittyen. Renja kuuluu pentueeseen, jolla on erittäin voimakas taipumus sairastua PRA:n eli verkkokalvon surkastumiseen. Sairauteen ei ole parannuskeinoa vaan se johtaa lopulta koiran sokeutumiseen. Pahinta on vain odotella miten Renjan käy. Toivotaan, että tällä kertaa onni olisi matkassa mukana. Siltikin pelkään Renjan puolesta. Yritän elää päivä kerrallaan ja nauttia joka hetkestä, mutta välillä pelko syö sisintä todella voimakkaasti. Tulee uudelleen mieleen Neran ja pelottaa, että tässä käy lopulta samallalailla. Varasin myös viikon päähän Renjalle silmälääkärin.

Syötettiin viikko Renjalle raakaruokaa. Hyvin maistui ja ruuan kanssa ei ollut ongelmia yhtenäkään päivänä. Kuppi tyhjeni joka päivä ahnaasti. Sunnuntaina annoin sitten taas nappulaa, joka jäi vääjäämättä kuppiin. Uloste löyseni raakaruokinnasta ja puolet viikosta se oli aivan löysää ja limaista, mutta vähän heräsi epäilys että olisiko vatsaisuus johtunut alkavista juoksuista enemmän kuin ruokinnasta. Viimeksi juoksujen aikaan Renja pissaili ja kakkaili tosi useasti ja yleensä sisälle. Samaa oli havaittavissa nytkin ja muistelen hämärästi, että viimeksi olisi myös ollut löysällä vatsa. Jatketaan varmaan tämä viikko vielä raakaruuan antamista Renjalle ja katsotaan kovettuuko kakka yhtään. 

Renja on ihan superhaukkuherkkä tällä hetkellä. Pelkään, et kohta saadaan valitusta naapureilta kun koira räkyttää jokaista ääntä jonka kuulee kerrostalosta kantautuvan. Luulen, että voisi johtua jotenkin juoksuihin mut toisaalta Renja on myös muutenkin alkanut näyttää haukkuherkempiä puolia itsestään koko ajan. Mä olen ihan hukassa kun en tiedä miten saisin koiran lopettamaan hissin haukkumisen. Oon yrittänyt kehua aina kun on hiljaa, mut toisaalta en voi antaa iltamyöhään räksyttää vapaasti ja odottaa, et hiljenee itsestään ja kehua sitten. Renja haukkuu myös ikkunasta näkyvää lipputangossa heiluvaa lippu ja naapuritalon setää joka tulee parvekkeelle lukemaan lehtiä. Ja meillä on sentää sälekaihtimet ikkunoissa (auki tosin). Luulisi, että ne jonkin  verran estävät näkyvyyttä ulospäin. Ei tiedetä kuitenkaan, et haukkuuko Renja yksin ollenssaan mitään, koska oon usein kotiin tullessani paukutellut hissin ovea ja postiluukkua mut sisältä ei ole kuulunut yhtän mitään. Toisaalta en tiedä tunnistaako Renja mun askeleet ja on siksi hiljaa. Yritetään kuitenkin pitää naapurisopua yllä ja saada koira jotenkin hiljenemään tulevaisuudessakin. Kaipa tässä joku päivä keksitään kikkakonstikolmonen :)

-Sonja-




sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Neiti Nirso.

Renjalle ei tunnu ruoka oikein maistuvan, ei ainakaan nappulamuodossa, joten alkavalla viikolla olisi tarkoitus kokeilla raakaruokintaa. Tarjolla olisi kanansiipiä, kanansydäntä, erilaisia rustoja sekä pentujauhelihaa. Luulisi nyt neidille kelpaavan :D Samalla katsotaan aiheuttaako raakaruokinta muutosta Renjan olemuksessa. Renjan turkki ei ole oikein parhaimmillaan juuri nyt ja yksi syy siihen voisi olla, ettei ruoka oikein maistu millään. No katsotaan nyt viikon kuurin jälkeen millainen on koiran olotila ja sitten aletaan miettiä jatkoa.

Oltiin tänään tokoilemassa. Opeteltiin hyppyä esteen yli, seuraamista, liikkeestä maahan menoa ja liikkeestä istumista sekä paikalla oloa. Renjalla meni aikas hyvin mielestäni (siis omaan tasoonsa nähden hyvin). Pitäisi ihan hirmuisesti enemmän treenailla koiran kanssa, että edistyttäis. Olen vain itse ollut niin kiinni melkein kaikki päivät, ettei aikaa tunnu löytyvän, vaikka eihän tuo vaatisi kuin 15min/päivä. Lenkillä ollaan harjoiteltu luoksetuloa ja odottamista. Oon tosi iloinen, että olen saanut Renjan luoksetuloon vauhtia. Ennen se oli semmoista hyväntahtoista löntystelyä, mut nyt tulee jo juosten luokse. Enemmän vauhtia saisi olla vieläkin, mutta hiljaa hyvä tulee. Odottelu on hyvä taito myös lenkillä. Joka risteyksessä pistän Renjan aina odottamaan ja käskyllä vasta ylitetään tie. Autoon ei myöskään mennä ilman lupaa. Opetin Renjalle yksi päivä uuden tempun. Ei se mikään ihmeellinen ole, mutta oli ihan kiva opettaa jotain uutta. Tempun ideana on saada nami nyrkistä olevasta kädestä koskettamalla sitä tassulla. Aluksi Renja ei tuntunut millään keksivän leikin juonta. Meni kyllä maahan, ja istui ja antoi tassua sekä otti tosi hyvin kontaktia mut nyrkissä olevaan käteen ei koskenut ja ihmetteli kovasti miksen namua saa. Lopulta osui vahingossa nyrkkiin ja kun huomasi sen aukeavan kosketuksesta alkoi temppukin avautua hiljalleen. Ajattelin, että opettaisin loppujen lopuksi Renjalla etsimään kumpaan käteen namupala on piilotettu, mutta pysytään vielä hetki tuossa nyrkin avaamisessa :)


-Sonja-